V.I. Lenin
Tekijän alkuperäisen suunnitelman mukaan tämän kirjasen piti olla omistettu niiden ajatusten yksityiskohtaiselle kehittämiselle, jotka on esitetty kirjoituksessa »Mistä on alettava?» (»Iskra»1, n: o 4, toukokuu 1901). Ja meidän on ennen kaikkea pyydettävä lukijalta anteeksi siinä annetun (ja monissa yksityisiin kyselyihin ja kirjeisiin lähetetyissä vastauksissa toistetun) lupauksen myöhäistä täyttämistä. Tällaisen myöhästymisen yhtenä syynä oli kaikkien ulkomaisten sosialidemokraattisten järjestöjen yhteenliittämisen yritys, joka tehtiin kuluneen vuoden (1901) kesäkuussa2. Oli luonnollista, että jäätiin odottamaan tämän yrityksen tuloksia, sillä sen onnistuessa olisi »Iskran» organisatoriset katsantokannat ehkä pitänyt esittää hiukan toisenlaisesta näkökulmasta, ja joka tapauksessa sen onnistuminen olisi antanut toiveita, että kahden virtauksen olemassaolosta Venäjän sosialidemokratiassa voidaan hyvin pian tehdä loppu. Kuten lukija tietää, yritys epäonnistui ja, kuten tuonnempana pyrimme todistamaan, »Rabotšeje Delon»3 käännyttyä 10. numerossaan uudelleen »ekonomismiin»4 se ei voinutkaan muuten päättyä. Osoittautui ehdottoman välttämättömäksi ryhtyä päättävään taisteluun tätä löyhää ja epämääräistä, mutta sen sijaan sitä sitkeämpää ja erilaisissa muodoissa uudelleen syntymään kykenevää suuntaa vastaan. Sen mukaisesti kirjasen alkuperäinen suunnitelmakin muuttui ja laajeni hyvin huomattavasti.
Kirjasen perusaiheena piti olla kolme kysymystä, jotka on asetettu kirjoituksessa »Mistä on alettava?» Nimittäin: kysymykset poliittisen agitaatiomme luonteesta ja perussisällöstä, organisatorisista tehtävistämme, suunnitelmasta yleisvenäläisen taistelujärjestön rakentamiseksi samanaikaisesti ja eri tahoilta. Nämä kysymykset ovat jo kauan kiinnostaneet tämän kirjasen kirjoittajaa, joka yritti esittää niitä jo »Rabotšaja Gazetassa»5 erään tämän lehden henkiin herättämiseksi tehdyn epäonnistuneen yrityksen yhteydessä (ks. V lukua). Mutta alkuperäinen aikomus rajoittua tässä kirjasessa vain näiden kolmen kysymyksen käsittelyyn ja ”esittää mikäli mahdollista” myönteisessä muodossa omat katsomukset ryhtymättä lainkaan tai miltei lainkaan polemiikkiin osoittautui aivan mahdottomaksi kahdesta syystä. Toiselta puolen »ekonomismi» on osoittautunut paljon sitkeähenkisemmäksi kuin olimme luulleet (käytämme »ekonomismi»-sanaa laajassa merkityksessä, niin kuin se on selitetty »Iskran» 12. numerossa (joulukuu 1901) julkaistussa kirjoituksessa »Keskustelu ekonomismin puolustajien kanssa», jossa niin sanoakseni hahmoteltiin tämän lukijalle tarjotun kirjasen luonnos). On käynyt ilmeiseksi, että erilaiset mielipiteet näiden kolmen kysymyksen ratkaisemisen suhteen saavat selityksensä paljon suuremmassa määrin Venäjän sosialidemokratian kahden suunnan perusteellisesta vastakkaisuudesta kuin yksityiskohdissa esiintyvistä mielipide-eroavuuksista. Toiselta puolen »ekonomistien» kummastelu sen johdosta, että »Iskrassa» tosiasiallisesti noudatetaan meidän katsantokantojamme, on osoittanut selvästi, että me puhumme usein sananmukaisesti eri kieltä ja että sen vuoksi me emme voi päästä mihinkään sopimukseen keskenämme, ellemme aloita ab ovo*, että on yritettävä saada aikaan mahdollisimman helppotajuinen, mitä moninaisimmilla ja konkreettisimmilla esimerkeillä valaistu systemaattinen »välien selvitys» kaikkien »ekonomistien» kanssa erimielisyyksiemme kaikista peruskohdista. Ja olen päättänyt tehdä tällaisen yrityksen »välien selvittämiseksi» täysin käsittäen, että se laajentaa hyvin paljon kirjasen kokoa ja lykkää sen ilmestymistä, mutta en ole nähnyt minkäänlaista mahdollisuutta muulla tavalla täyttää kirjoituksessa »Mistä on alettava?» antamaani lupausta. Anteeksipyyntöön myöhästymisen johdosta minun on siis lisättävä vielä anteeksipyyntö niiden suurten puutteellisuuksien johdosta, joita kirjasen kirjallisessa asussa on: minun oli työskenneltävä mitä suurimmalla kiireellä kaikenlaisten muiden töiden vielä häiritessä.
Kolmen edellä mainitun kysymyksen käsitteleminen on edelleenkin kirjasen perusaineena, mutta minun täytyi alkaa kahdesta yleisemmästä kysymyksestä: minkä vuoksi niin »viaton» ja »luonnollinen» tunnus kuin »arvosteluvapaus» on meille todellinen taistelusignaali? miksi emme voi päästä yksimielisyyteen edes peruskysymyksessä — sosialidemokratian tehtävästä vaistonvaraisen joukkoliikkeen suhteen? Edelleen, mielipiteiden esittäminen poliittisen agitaation luonteesta ja sisällöstä on muuttunut tradeunionistisen ja sosialidemokraattisen politiikan välillä olevan eroavuuden selittämiseksi, ja mielipiteiden esittäminen organisatorisiin tehtäviin nähden on muuttunut sen eron selittämiseksi, mikä on »ekonomisteja» tyydyttävän näpertelyn ja meidän mielestämme välttämättömän vallankumouksellisten järjestön välillä. Ja yleisvenäläisen poliittisen lehden »suunnitelmasta» minä pidän kiinni sitä tiukemmin, mitä perusteettomampia ovat olleet sitä vastaan tehdyt vastaväitteet ja mitä vähemmän olen saanut asiallisia vastauksia kirjoituksessa »Mistä on alettava?» asetettuun kysymykseen, miten me voisimme ryhtyä rakentamaan meille välttämätöntä järjestöä samanaikaisesti kaikilta tahoilta? Vihdoin kirjasen loppuosassa toivon voivani todistaa, että me olemme tehneet kaiken, mikä meistä on riippunut, estääksemme lopullisen välien katkeamisen »ekonomistien» kanssa, mutta se osoittautui kuitenkin kiertämättömäksi; että »Rabotšeje Delo» on saanut erikoisen, niin sanoaksemme »historiallisen» merkityksen sillä, että se on täydellisimmin ja silmiinpistävimmin ilmaissut ei johdonmukaista »ekonomismia», vaan sitä hajanaisuutta ja horjuntaa, mikä on ollut luonteenomaisena erikoispiirteenä kokonaiselle ajanjaksolle Venäjän sosialidemokratian historiassa; että tämän vuoksi käy ymmärrettäväksi ensi näkemältä tavattoman yksityiskohtainenkin polemiikki »Rabotšeje Deloa» vastaan sillä me emme voi päästä eteenpäin, ellemme tee päättäväisesti loppua tästä kaudesta.
Helmikuu 1902.
N. Lenin